ROUVA ALVING. Anna sen sitte riippua. Kyllä hän nyt sentään jo saa tulla. Minä menen itse katsomaan, (menee ulos puisto-oven kautta.)
PASTORI MANDERS (tulee porstuasta). Eikö rouva Alving ole täällä?
REGINA. Nyt juuri hän meni alas puutarhaan.
PASTORI MANDERS. Tämä on kauhein yö, minä olen elänyt.
REGINA. Niin, eikö se ole hirveä onnettomuus, herra pastori?
PASTORI MANDERS. Oo, elkää puhuko siitä! Tuskin uskallan sitä edes ajatella.
REGINA. Mutta mitenkähän se on saanut alkunsa —?
PASTORI MANDERS. Elkää kysykö minulta, neitsyt Engstrand! Mistä voin minä sen tietää? Vai tahdotteko tekin —? Eikö siinä kyllä, että teidän isänne —?
REGINA. Mitä hän?
PASTORI MANDERS. O, hän on pannut minun pääni aivan pyörälle.