ENGSTRAND (tulee porstuan kautta). Herra pastori —!
PASTORI MANDERS (kääntyy peljästyneenä). Oletteko kintereilläni täälläkin!
ENGSTRAND. Niin, tottahan jumal' avita —! O, kiesus sentään! Mutta tämä näin on niin ilkeätä, herra pastori!
PASTORI MANDERS (kävelee edestakaisin). Sen pahempi, sen pahempi!
REGINA. Mikä niin?
ENGSTRAND. O, se tuli tästä hartaushetkestä, näetkös (hiljaa.) Nyt on käki silmukkeessa, laps' kulta! (kovaa.) Ja että sitte minun syyni pitää olla, että pastori Manders tuli syylliseksi tuommoiseen!
PASTORI MANDERS. Mutta minä vakuutan teille, Engstrand —
ENGSTRAND. Mutta eihän siellä kukaan muu kuin pastori liikutellut kynttilöitä, siellä alaaila.
PASTORI MANDERS (seisottuu). Niin, niin väitätte te. Mutta minä en voi muistaa pitäneeni kynttilää edes kädessäni.
ENGSTRAND. Ja minä kuin näin niin selvään, että pastori otti kynttilän ja niisti sen sormillaan, ja heitti karren juuri höylänlastuihin.