PASTORI MANDERS. Ja sen te näitte?
ENGSTRAND. Niin, sen näin aivan, sen.
PASTORI MANDERS. Tätä on minun mahdotoin käsittää. Ei muutoin koskaan ole tapani siivota kynttilää sormillani.
ENGSTRAND. Niin, se näyttikin hiton siivottomalta. Mutta voiko se sitte käydä niin kovin vaaralliseksi, herra pastori?
PASTORI MANDERS (kävelee levottomana edestakaisin). O, elkää kysykö minulta!
ENGSTRAND (kävelee hänen kanssaan). Ja eihän pastori sitte ole vakuuttanutkaan sitä?
PASTORI MANDERS (edelleen käyden). En, en, en: kuulettehan sen.
ENGSTRAND (seuraa mukana). Ei vakuuttanut. Ja mennä töröttää sitte ja pistää lämpiämään koko kasan. Kiesus, kiesus, sitä onnettomuutta!
PASTORI MANDERS (pyhkii hikeä otsaltaan). Niin, niin voitte kyllä sanoa, Engstrand.
ENGSTRAND. Ja että sitte tuommoisen piti tapahtuman hyväntekeväisyys-laitokselle, joka olisi ollut hyödyksi sekä piirille että pitäjälle, niinkuin sanotaan. Sanomalehdet eivät varmaankaan silittele pastoria, luulen mä.