PASTORI MANDERS. Eivät, sitäpä juuri tässä käydessäni ajattelen. Se on melkein pahinta tuossa kaikessa. Kaikki nuo vihamieliset hyökkäykset ja syytökset —! O, se on kauheata ajatella!
ROUVA ALVING (tulee puutarhasta). Häntä ei voi saada lähtemään sammutustyöstä.
PASTORI MANDERS. Ah, oletteko te siellä, rouva.
ROUVA ALVING. Niin pääsitte kuitenkin pitämästä juhlapuhettanne, pastori Manders.
PASTORI MANDERS. O, minä olisin niin mielelläni —
ROUVA ALVING (alentaa äänensä). Parasta oli, että kävi niinkuin kävi.
Tämä lastenkoto ei olisi ollut miksikään siunaukseksi.
PASTORI MANDERS. Ettekö usko?
ROUVA ALVING. Uskotteko te sen?
PASTORI MANDERS. Mutta se oli ainakin äärettömän suuri onnettomuus.
ROUVA ALVING. Puhukaamme lyhyesti ja suoraan siitä, niinkuin toimitus-asiasta. — Odotatteko pastoria, Engstrand?