PASTORI MANDERS. Niin, ajattelen vähän järjestää asiat niin, että maatila Solvik tulee pitäjän omaisuudeksi. Maapalstaa ei voi suinkaan sanoa kokonaan arvottomaksi. Siitä voi aina olla hyötyä yhteen tai toiseen. Ja säästöpankissa olevan käteisen jäännöksen korot voisin ehkä sopivimmin käyttää jonkun yrityksen auttamiseen, jonka voisi sanoa olevan kaupungin hyödyksi.
ROUVA ALVING. Aivan niinkuin tahdotte. Tuo kaikki on minusta yhdentekevää.
ENGSTRAND. Muistakaa minun merimieskotiani, herra pastori!
PASTORI MANDERS. Niin todellakin, te sanotte jotakin. No, sitä on tarkasti mietittävä.
ENGSTRAND. Ei saakeli, ei miettiä —. O, kiesus sentään!
PASTORI MANDERS (huoahtaen). Enkä, sen pahempi, tiedä, kuinka kauvan saan sellaisia asioita hoitaa. Joll'ei julkinen mielipide pakota minua niistä luopumaan. Kaikki on palotarkastajain lausunnossa.
ROUVA ALVING. Mitä sanotte?
PASTORI MANDERS. Eikä lausuntoa voi niin aivan edeltäpäin arvata.
ENGSTRAND (lähempänä). Voipa, totisesti sen voi. Sillä tässä seisoo
Jaakko Engstrand ja minä.
PASTORI MANDERS. Niin niin, mutta —?