ENGSTRAND (hiljemmin). Eikä Jaakko Engstrand ole mies, joka jättää kelpo hyväntekijän hädän hetkenä, niinkuin sitä sanotaan.
PASTORI MANDERS. Niin, mutta ystäväni, — mitenkä —
ENGSTRAND. Jaakko Engstrand on verrattava pelastavaan enkeliin, hän, herra pastori!
PASTORI MANDERS. Ei, ei, tätä en millään muotoa voi ottaa vastaan.
ENGSTRAND. O, niin se nyt kumminkin saa olla. Tiedän erään, joka on ottanut toisten syyn päälleen kerran ennenkin, minä.
PASTORI MANDERS. Jaakko! (likistää hänen kättään.) Te olette harvinainen henkilö. No, tekin tulette autetuksi saamaan merimieskotinne kuntoon; siihen voitte luottaa.
ENGSTRAND (aikoo kiittää, mutta ei voi liikutukselta).
PASTORI MANDERS (panee matkalaukun hartioilleen). Ja sitte matkaan. Me kaksi matkustamme yhdessä.
ENGSTRAND (ruokahuoneen ovella, hiljaa Reginalle). Tule mukana, typykkäni! Sinua pidetään kuin kultaa kämmenellä.
REGINA (heittää niskojaan). Merci! (menee ulos porstuaan ja noutaa pastorin matkakapineet.)