PASTORI MANDERS. Voikaa hyvin, rouva Alving! Ja astukoon järjestyksen ja laillisuuden henki hyvin pian tähän asuntoon.
ROUVA ALVING. Hyvästi Manders! (menee ylös kasvihuonetta kohti, nähdessään Osvaldin tulevan puisto-oven kautta.)
ENGSTRAND (samalla kuin hän ja Regina auttavat pastorin päälle päällystakkia). Hyvästi, laps' kulta. Ja jos sinulle jotakin tapahtuisi, niin tiedät, mistä Jaakko Engstrandin voi löytää, (hiljaa.) Pikkusatamakatu, hm —! (rouva Alvingille ja Osvaldille.) Ja maailmaa matkustavien merimiesten talo, se pitää kutsuttaman "Kamariherra Alvingin koti", se. Ja jos minä saan hoitaa taloa omien tuuminkieni mukaan, niin uskallan luvata, että siitä tulee kamariherra-vainajan arvoinen.
PASTORI MANDERS (ovessa). Hm — hm! Tulkaa nyt, rakas Engstrand.
Hyvästi; hyvästi! (hän ja Engstrand menevät ulos porstuan kautta.)
OSVALD (menee pöytää kohti). Mistä tuosta hän puhui?
ROUVA ALVING. Se taitaa olla jonkunlainen turvakoti, jonka hän ja pastori Manders aikovat laittaa.
OSVALD. Se palaa, niinkuin kaikki tämäkin.
ROUVA ALVING. Kuinka niin sanot?
OSVALD. Kaikki palaa. Ei jää jäljelle mitään, joka muistuttaa isästä.
Minäkin kävelen tässä ja palan.
REGINA (katsoo hämmästyen häneen).