SOLNESS. — ja pitivät heidät —
HILDE. — ja veivät kotiinsa laivoillaan —
SOLNESS. — ja kohtelivat heitä niinkuin — niinkuin pahimmat metsän peikot.
HILDE (katsoo eteensä puolittain hämärtyvin silmin). Se mahtoi olla jännittävää.
SOLNESS (naurahtaen lyhyesti, murahtavalla äänellä). Nimittäin ottaa naisia vangiksi?
HILDE. Ei, joutua otetuksi.
SOLNESS (katsoo tuokion Hildeen). Vai — niin.
HILDE (aivan kuin keskeyttääkseen). Mutta mitä Te aioitte sanoakaan tällä jutullanne noista viikingeistä?
SOLNESS. Niin; sitä, että niillä miehillä, niillä oli rotevatekoinen omatunto. Kun he palasivat kotiin, kelpasi heille sekä ruoka että juoma. Ja iloisia he olivat kuin pienet lapset. Ja naiset sitten! He eivät monesti tahtoneet pois näiden miesten luota. Voitteko moista ymmärtää, Hilde?
HILDE. Sellaisia naisia minä voin erinomaisesti ymmärtää.