SOLNESS. Ohoh! Ehkäpä itsekin voisitte olla sellainen?
HILDE. Miksikä sitten en?
SOLNESS. Elää yksissä — vapaasta tahdosta — sellaisen väkivallan tekijän kanssa?
HILDE. Jos hän olisi väkivallantekijä, josta minä olisin alkanut oikein pitää, niin —
SOLNESS. Voisitteko Te sitten pitää moisesta miehestä?
HILDE. Hyvä Jumala, eihän sille itse mitään voi, kenestä on alkanut pitää.
SOLNESS (katsoo aprikoivasti neiti Wangeliin). Niin, ei; se asia riippuu kai siitä peikosta, joka ihmisessä asuu.
HILDE (lyhyesti naurahtaen). Ja noista monista siunatuista paholaisista, joiden hyvä tuttu Te olette. Sekä kultatukkaisista että mustapäistä.
SOLNESS (lämpöisesti ja hiljaa). Niin ollen minä toivon, että paholaiset ovat sääliväisiä Teitä kohtaan valinnassaan, Hilde.
HILDE. Minulle ovat ne jo valinneet. Kerta kaikkiaan.