SOLNESS. Mikä kaikki?
HILDE. Ettei ihminen uskalla kaapata onneaan itselleen. Omaa elämäänsä!
Pelkästään sen vuoksi, että tiellä on joku, jonka tuntee.
SOLNESS. Joku, jota ei ole oikeus syrjäyttää.
HILDE. Kuka tietää, eikö pohjaltaan olisi oikeus? Mutta kuitenkin — Oh, jos voisi nukahtaa pois koko touhusta. (Asettaa käsivartensa pitkin pöytää eteensä, nojaa vasemman poskensa käsiinsä ja sulkee silmänsä.)
SOLNESS (kääntää nojatuolia ja istuutuu pöydän ääreen). Oliko Teillä lämmin, onnellinen koti — siellä kotipuolessanne, isänne luona, Hilde?
HILDE (liikahtamatta, vastaa aivan kuin unenhorteessa). Häkki se vain oli.
SOLNESS. Ja Te ette tahdo mitenkään siihen takaisin?
HILDE (samaan sävyyn kuin äskenkin). Metsälintu ei koskaan tahdo häkkiin.
SOLNESS. Mieluummin liitää ja ajaa saalista ilmoissa —
HILDE (yhä äskeiseen sävyyn). Petolintu ajaa mieluummin saalista —