SOLNESS (katse pysähtyneenä Hildeen). Kunpa ihmisellä olisi viikinkiuhmaa — ja —
HILDE (tavallisella äänellään, avaten silmänsä, mutta liikahtamatta).
Ja mitä muuta? Sanokaa, mitä se oli?
SOLNESS. Rotevatekoinen omatunto.
(Hilde ojentautuu eloisasti pystyyn. Hänen silmissään
on jälleen iloinen, säteilevä ilme.)
HILDE (nyökäyttää Solnessille päätänsä). Minä tiedän, mitä Te ensi kerralla rakennatte, minä!
SOLNESS. Tiedätte siis enemmän kuin minä, Hilde.
HILDE. Niin, rakennusmestarithan ovat niin tuhmia.
SOLNESS. Ja minkä minä sitten rakentaisin?
HILDE (nyökäyttää jälleen päätänsä). Linnan.
SOLNESS. Minkä linnan?