HILDE. Minun linnani, tietysti.
SOLNESS. Tahdotteko Te nyt linnan?
HILDE. Ettekö Te ole minulle velkaa kuningaskunnan, saan luvan kysyä?
SOLNESS. Hm, niinhän ainakin sanotte.
HILDE. Hyvä. Te siis olette minulle velkaa kuningaskunnan. Ja kuningaskunnassa on toki linna, tiedän minä!
SOLNESS (yhä enemmän vilkastuen). Kyllä, se on tavallista.
HILDE. Hyvä; rakentakaa se siis minulle! Heti!
SOLNESS (nauraen). Ihanko tuossa paikassa?
HILDE. Niin. Sillä nyt ovat ne kymmenen vuotta menneet. Ja minä en tahdo enää odotella. Siis, — linna tänne, rakennusmestari!
SOLNESS. Ei ole leikinasia olla Teille velkaa, Hilde!