SOLNESS. Sehän on ihaninta maailmassa, sanoitte.
HILDE (nousee kiivaasti ylös ja huitaisee aivan kuin torjuen kädellään). Aivan niin, tietysti! Ilmalinnoihin on niin mukava turvautua. Ja ne ovat niin helppoja rakentaa — (katsoo ivallisesti Solnessiin) — varsinkin rakennusmestarien, joiden omaatuntoa huimaa.
SOLNESS (nousee paikaltaan). Tästä päivästä lähtien me rakennamme yhdessä, Hilde.
HILDE (puolittain epäilevä hymy huulillaan). Oikeanko ilmalinnan?
SOLNESS. Niin. Ja perustusten nojaan.
(Ragnar Brovik tulee ulos kuistille. Hän kantaa suurta, vihreää seppelettä, joka on koristettu kukilla ja silkkinauhoilla.)
HILDE (ilonpuuskassa). Seppele! Ah, siitä tulee hirveän ihanaa!
SOLNESS (kummastellen). Tekö tuotte seppelettä, Ragnar?
RAGNAR. Minä lupasin tehdä sen työnjohtajalle.
SOLNESS (keventyneenä). No, sitten kai isänne voi paremmin?