RAGNAR (katsoo synkästi Solnessiin). Niin, — Kaija juuri.
SOLNESS. Menkää kotiin, Ragnar. Sekä vanhuksen että Kaijan luokse.
Antakaa seppele minulle.
RAGNAR (kätkee ivallista hymyään). Ette suinkaan Te itse aio —?
SOLNESS. Minä vien sen tuonne alas, minä. (Ottaa Ragnar Brovikilta seppeleen.) Ja Te menette nyt kotiin. Me emme tarvitse Teitä tänään.
RAGNAR. Tiedän kyllä, että Te ette minua tästä lähtien tarvitse. Mutta tänään minä jään.
SOLNESS. No jääkää sitten, koska niin haluatte.
HILDE (kuistin kaiteen ääressä seisten). Rakentaja, — tässä minä aion seistä ja katsoa sinne Teihin.
SOLNESS. Minuun!
HILDE. Se on hirveän jännittävää.
SOLNESS (hillitysti). Siitä me puhumme sitte kahden, Hilde. (Menee seppelettä vieden alas ja poikki puutarhan.)