HILDE (ponnahtaen Ragnariin päin). Pulpettineidinkö!
RAGNAR. Niin.
HILDE (uhkaavasti, puristaen molemmat kätensä nyrkkiin). Se ei ole totta! Te panettelette häntä.
RAGNAR. Minäkään en tahtonut uskoa sitä ennenkuin tänään, — kun Kaija itse sen sanoi.
HILDE (aivan kuin suunniltaan). Mitä hän sanoi? Minä tahdon sen tietää! Heti; heti paikalla!
RAGNAR. Hän sanoi, että tuo on ottanut hänen sielunsa — erkanemattomasti. Ottanut kaikki hänen ajatuksensa itselleen. Hän sanoo, ettei hän koskaan voi hänestä päästä. Että hän tahtoo jäädä tänne, missä hän kerran on —
HILDE (säkenöivin silmin). Sitä hän ei saa!
RAGNAR (ikäänkuin tutkivasti). Kenen tähden hän ei saa?
HILDE (nopeasti). Ei hänenkään tähtensä!
RAGNAR. Oh ei, — minä ymmärrän nyt kaiken hyvin. Tulisihan Kaijasta tästä alkaen — pelkkä haitta.