SOLNESS (vilkkaasti). Kyllä, nyt juuri minä alankin!
HILDE. Kuinka, mitä sitten? Sanokaa se nyt!
SOLNESS. Ainoan, johon minä luulen ihmisonnea mahtuvan, sen nyt tahdon rakentaa.
HILDE (katsoo kiinteästi Solnessiin). Rakentaja, — nyt tarkoitatte meidän ilmalinnojamme.
SOLNESS. Ilmalinnoja, niin.
HILDE. Pelkään, että Teitä huimaa ennenkuin pääsette puolitiehenkään ylös.
SOLNESS. Ei, jos saan käydä käsi kädessä Teidän kanssanne.
HILDE (kasvoillaan masentunut suuttumuksen piirre). Ainoastaanko minun kanssani? Eikö meitä pidä olla suurempaa seuraa?
SOLNESS. Ketä muita tarkoitatte?
HILDE. Oh, — hän, tuo pulpetti-Kaija. Tuo raukka, — ettekö ota häntäkin mukaan?