SOLNESS. Ohoh, hänestäkö Aline täällä Teille puheli.
HILDE. Onko se niin vai eikö?
SOLNESS (kiivaasti). Minä en vastaa Teille tuollaiseen! Teidän täytyy luottaa minuun ehdottomasti.
HILDE. Kymmenen vuotta olen minä luottanut teihin kuin kallioon.
SOLNESS. Teidän täytyy yhä minuun luottaa!
HILDE. Antakaa minun siis nähdä Teidät vapaana ja korkealla!
SOLNESS (raskaasti). Oi, Hilde, — sellainen en minä ole arkipäivin.
HILDE (intohimoisen kiihkeästi). Minä tahdon sitä. Minä tahdon! (Rukoilevasti.) Ainoastaan yksi, yksi kerta vielä, rakentaja! Tehkää mahdoton uudestaan!
SOLNESS (katsoo syvästi ja kauan Hildeen). Jos minä vielä koetan. Hilde, niin seison ylhäällä ja puhun hänelle niinkuin viime kerrallakin.
HILDE (yhä kiivaammassa jännityksessä). Mitä Te aiotte hänelle sanoa?