SOLNESS. Minä sanon hänelle: kuule minua, mahtava herra, — sinä saat tuomita minua, miten parhaaksi näet. Mutta tästä alkaen minä tahdon rakentaa ihanimman maailmassa —
HILDE (hurmauksissaan). Niin — niin, niin!
SOLNESS. — rakentaa prinsessan kanssa, josta minä pidän —
HILDE. Niin, sanokaa hänelle se, sanokaa!
SOLNESS. Sanon. Ja sitten vielä sanon hänelle: nyt minä menen alas ja suljen hänet syliini ja suutelen häntä —
HILDE. — monta kertaa! Sanokaa niin!
SOLNESS. — monta, monta kertaa, sanon.
HILDE. Ja sitten —?
SOLNESS. Sitten heilutan hattuani — ja laskeudun maahan — ja teen niinkuin hänelle sanoin.
HILDE (ojentaen kättään). Nyt näen Teidät taas samana kuin silloin, kun ilmoissa lauloi!