HILDE. Ettekö muista, että Teille pidettiin suuret päivälliset klubilla.
SOLNESS. Kyllä. Se oli kai saman päivän iltapuolella. Sillä seuraavana aamuna minä matkustin sieltä.
HILDE. Ja klubilta pyydettiin Teitä illaksi meille.
SOLNESS. Aivan oikein, neiti Wangel. Merkillistä, kuinka tarkoin Te olette painanut kaikki nämä pikkuseikat mieleenne.
HILDE. Pikkuseikat! No, Te nyt vasta olette! Oliko ehkä sekin pikkuseikka, että minä olin yksin salissa, kun Te tulitte?
SOLNESS. Olitteko?
HILDE (vastaamatta Solnessille). Silloin Te ette sanonut minua pieneksi paholaiseksi.
SOLNESS. En, sitä en uskottavasti tehnyt.
HILDE. Sanoitte, että minä olin kaunis siinä valkeassa puvussani. Ja että minä olin kuin pieni prinsessa.
SOLNESS. Niin Te olittekin, neiti Wangel. Ja vielä lisäksi, — kun tunsin niin kevyeksi ja vapaaksi itseni sinä päivänä —