HILDE. Ja sitten Te sanoitte, että kun minä tulen isoksi, täytyy minun olla Teidän prinsessanne.
SOLNESS (vetää suutansa hiukan hymyyn). Ohoh, — sanoinko minä niinkin?
HILDE. Niin sanoitte. Ja kun minä kysyin, miten kauan minun täytyy odottaa, sanoitte Te tulevanne takaisin kymmenen vuoden päästä, — kuin peikko, — ryöstämään minut. Viemään Espanjaan tai jonnekin. Ja siellä Te ostaisitte minulle kuningaskunnan, lupasitte.
SOLNESS (äskeiseen tapaan). Hm, kunnon päivällisten päälle ei liioin kolikkoja lasketa. Mutta sanoinko minä tosiaan tuota tuollaista?
HILDE (hiljaa hymyillen). Kyllä. Ja sanoitte myöskin, mikä sen kuningaskunnan piti olla nimeltään.
SOLNESS. No mikä sitten?
HILDE. Se oli Appelsiinia, sanoitte.
SOLNESS. No, sehän oli maistuva nimi!
HILDE. Ei, minä en siitä ollenkaan pitänyt. Sillä tuntuihan kuin olisitte ilveillyt kustannuksellani.
SOLNESS. Jota minä en kai tarkoittanut.