HILDE. Ette. sehän minun oli ymmärrettävä. Siitä päättäen, mitä Te sitten teitte —
SOLNESS. Mitä kummaa minä sitten vielä tein?
HILDE. Sekö vielä puuttuisi, että senkin olisitte unohtanut! Sillä ainakin sellainen on muistettava, tietääkseni.
SOLNESS. Kyllä, kyllä, auttakaahan minua vaan hiukan uralle, niin ehkä —. No?
HILDE (katsoo lujasti Solnessiin). Te suutelitte minua, rakentaja
Solness.
SOLNESS (katselee neiti Wangeliin suu auki, nousee paikaltaan). Niinkö tein!
HILDE. Niin, niin, sen Te teitte. Te kiedoitte minut syliinne, taivutitte taaksepäin ja suutelitte minua, monta kertaa.
SOLNESS. Oh. mutta rakas, hyvä neiti Wangel!
HILDE (nousee ylös). Sitä Te ette kai aio kieltää?
SOLNESS. Kyllä, sen minä jyrkästi kiellän!