SOLNESS. Ei, niinpä luulisi.
HILDE (jälleen elävästi, katselee Solnessiin). Vai oletteko ehkä unohtanut, mikä päivä se oli?
SOLNESS. Mikä päiväkö —?
HILDE. Niin, se päivä, jolloin nostitte seppeleen torniin? No, sanokaa nyt?
SOLNESS. Tarkkaa päivämäärää en siunaamakseni enää muista. Tiedän ainoastaan, että siitä on kymmenen vuotta. Syyspuolella se tapahtui.
HILDE (nyökäyttää monta kertaa hitaasti päätänsä). Se tapahtui kymmenen vuotta sitten. Syyskuun 19:s päivä.
SOLNESS. Ahaa, vai sinä päivänä! Kas vain, senkin Te muistitte. (Keskeyttää.) Mutta malttakaahan! — Aivan niin, — tänään on samoin syyskuun 19:s päivä.
HILDE. Niin on, ja ne kymmenen vuotta ovat lopussa. Ettekä Te tullut, — vaikka minulle lupasitte.
SOLNESS. Lupasinko? Peloittelin kai Teitä, tarkoitatte?
HILDE. Minun mielestäni ei sellaisella voinut peloitella.