SOLNESS. No, ilveilin sitten hiukan laskuunne.
HILDE. Sitäkö pelkästään halusitte? Ilveillä laskuuni?
SOLNESS. No, tehdä pientä pilaa! Sitä en, Jumala sen tietää, tosiaan muista. Mutta jotakin sellaista se mahtoi olla. Sillä Tehän olitte siihen aikaan vasta lapsi.
HILDE. Oh, en minä ehkä niinkään lapsi ollut. En sellainen tytön typykkä kuin Te luulette.
SOLNESS (katselee tutkivasti Hildeen). Oletteko Te siellä aivan tosissanne ajatellut, että minä tulisin takaisin?
HILDE (salaten puolittain ilveilevää hymyä). Kyllä! Minä odotin sitä
Teiltä.
SOLNESS. Ettäkö minä tulisin kotiinne ja ottaisin teidät sieltä?
HILDE. Aivan kuin peikko, niin!
SOLNESS. ja tekisin Teistä prinsessan?
HILDE. Tehän lupasitte minulle.