SOLNESS. Niin, hitto soi —! Sinä sanoit sen niin merkillisesti.
Niinkuin sinulla olisi siinä jokin sala-ajatus.
ROUVA SOLNESS. Ei, minä vakuutan sinulle — todellakin.
SOLNESS (menee lähemmäksi). Oh, koreat kiitokset, — minä tiedän kyllä, mitä tiedän. Ja minä sekä näen että kuulen, Aline. Ole sinä varma siitä!
ROUVA SOLNESS. Mutta mitä nyt? Mitä ihmettä?
SOLNESS (asettuu vaimonsa eteen). Etkö sinä muka keksi salattua, kätkettyä ajatusta kaikkein viattomimmassakin sanassa, mitä minä sanon?
ROUVA SOLNESS Minäkö? Mitä puhut? Minäkö keksin?
SOLNESS (nauraa). Hahahaa, se onkin ymmärrettävää, tietysti, Aline! Kun saat kitua saman katon alla sairaan miehen kanssa —
ROUVA SOLNESS (kovin huolestuneena). Sairaan kanssa? Oletko sinä sairas, Halvard!
SOLNESS (purkaen tuskaansa). Puolihassun miehen sitten! Heikkopäisen!
Sano minua miksi haluat.
ROUVA SOLNESS (tavoittelee tuolin selustaa ja vaipuu istumaan).
Halvard, — Jumalan tähden, mitä tämä —!