ROUVA SOLNESS. Niinpä — sinä olet kuitenkin sairas, Halvard.
SOLNESS (raskaasti). Kaiketikin. Tai jotakin sen tapaista. (Katsoo oikean puolimmaiseen oveen, joka nyt aukenee.) No, nyt tulee valoa.
(Hilde Wangel tulee sisään. Hän on muutellut eräitä pikkuseikkoja puvussaan. Helmukset ovat lasketut suoriksi.)
HILDE. Hyvää huomenta, rakennusmestari!
SOLNESS (nyökäyttää päätänsä). Hyvin nukkunut?
HILDE. Erinomaisesti, ihanasti! Aivan kuin kehdossa. Ah, olen ojennellut itseäni ja lekotellut kuin — kuin prinsessa!
SOLNESS (hieman hymyillen). Siis voitte oikein hyvin.
HILDE. Se on tietty.
SOLNESS. Ja olette kai untakin nähnyt?
HILDE. Aivan. Mutta se oli pahaa.