SOLNESS. Niinkö?
HILDE. Niin, sillä näin unta, että putosin alas hirveän korkean vuoren jyrkänteeltä. Ettekö te näe joskus sellaista unta?
SOLNESS. Kyllä, — joskus kyllä, niin että —
HILDE. Se on kauhean jännittävää — kun niin syöksyy yhä alas, alas.
SOLNESS. Minusta se tuntuu aivan jäätävältä.
HILDE. Vedättekö te jalat ylös allenne silloin, kun sitä kestää?
SOLNESS. Vedän, niin korkealle kuin saan.
HILDE. Niin teen minäkin.
ROUVA SOLNESS (ottaa päivänvarjonsa). Nyt minun täytyy tästä lähteä kaupungille, Halvard. (Hildelle.) Ja sitten minä koetan tuoda yhtä ja toista, jota te ehkä voitte tarvita.
HILDE (tahtoo heittäytyä hänen kaulaansa). Voi, rakas, rakas rouva
Solness! Kuinka kiltti Te olette! Hirveän kiltti —