Mies muut' ei tee kuin vetelehtii, syö.
NEITI SKÄRE.
Emännän saatuanne rouva Halmista, ma luulin, että syntynyt ois valmista.
Osoittaa oikealle.
Tuo pieni huvimaja kätkössään, sen sopivampaa liekkö ensinkään; se eikö henkeä saa heräämään — —
FALK
menee kuistille ja nojautuu kaidetta vasten.
Sokaiskaa silmät, syöskää minut vaivaan, niin laulan valkeudesta vapaan taivaan. Minulle hankkikaa ees lainaks muru, tuimimmat tuskat, lannistava suru, niin riemulaulu huulillani soisi. Mut parhainta, jos hankkia ken voisi minulle naisen, jota jumaloisi mun henkein. Rukoillut oon sitä aina, mut yhä viipyy taivaan kallein laina.
NEITI SKÄRE.
Tuo puhe säädytönt' on!