*Rebekka*. Minä rupesin vähän pelkäämään, kun te tulitte niin harvoin tänne, luoksemme.
*Kroll*. Nytpä olette kelpo lailla erehtynyt, neiti West. Ja sitä paitsi — eihän täällä oikeastaan ole tapahtunut mitään muutosta. Tehän täällä silloinkin — Beate-raukan viimeisinä onnettomina elinvuosina piditte huolen kaikesta — te yksin-omaan.
*Rebekka*. Oikeimmin minä silloin hoidin jonkinlaista sijaishallitusta emännän nimessä.
*Kroll*. Samahan tuo lie —. Tiedättekö mitä, neiti West, — minä puolestani en suinkaan pahastuisi, jos te —. Mutta ehk'ei ole soveliasta puhua sellaista.
*Rebekka*. Mitä niin, tarkoitatte?
*Kroll*. Jos voisi käydä niin, että te täyttäisitte tuon tyhjän paikan —
*Rebekka*. Minulla on se paikka, jonka tahdon, herra rehtori.
*Kroll*. Niin kyllä töiden puolesta, mutta ei —
*Rebekka* (keskeyttää hänet, vakavasti). Hävetkäähän toki rehtori Kroll.
Kuinka voitte laskea leikkiä sellaisista asioista?
*Kroll*. No niin, Johannes Rosmer näyttää tosin saaneen kyllänsä avioliitosta. Mutta kuitenkin —