*Rosmer* (hypähtää seisomaan). Rebekka!
*Kroll* (ylös sohvalta). — Harhateille!
*Rebekka*. Niille teille, — jotka johtivat Myllykoskeen. Nyt sen tiedätte kumpikin.
*Rosmer* (huumauksissa). Mutta minä en ymmärrä —. Mitä hän sanoo? Minä en ymmärrä sanakaan —!
*Kroll*. Niin vai, niin. Minä alan ymmärtää.
*Rosmer*. Mutta mitä sinä sitte olet tehnyt! Mitä sinä olet voinut sanoa hänelle? Eihän ollut mitään sanottavaa. Ei vähääkään.
*Rebekka*. Hän sai tietää, että sinä pyrit vapaaksi kaikista vanhoista ennakkoluuloista.
*Rosmer*. Niin, mutta sitä minä en vielä siihen aikaan tehnyt.
*Rebekka*. Minä tiesin sen pian tapahtuvan.
*Kroll*. (nyökkää Rosmerille). Ahaa!