*Kroll* (ottaa hattunsa). Menen. Mitä pikemmin, sitä parempi.
*Rosmer* (ottaa samoin hattunsa). Sitte tulen minä kanssasi.
*Kroll*. Tuletko! No arvasinhan minä, ett'emme me vielä olleet ihan menettäneet sinua.
*Rosmer*. Tule nyt, Kroll! Tule! (menevät eteisen kautta, katsomatta Rebekkaan. Hetken kuluttua menee Rebekka varovasti akkunan luo ja kurkistaa kasvien välistä ulos.)
*Rebekka* (puhuu puoliääneen itsekseen). Eikä tänäänkään sulun yli.
Yläpuolelta nytkin. Ei pääse koskaan Myllykosken yli. Ei koskaan. (menee
akkunan luota.) Niin — niin sitte! (menee ja vetää kellonnauhasta.
Vähän ajan perästä tulee *matami Helseth* oikealta.)
*Matami Helseth*. Mikä on, neiti?
*Rebekka*. Matami, olkaa hyvä ja tuottakaa minun matkakirstuni alas vinniltä.
*Matami Helseth*. Matkakirstunne?
*Rebekka*. Niin, ruskea hylkeennahka-kirstuni, tiedättehän?
*Matami Helseth*. Tiedän toki. Mutta Herra hallitkoon — aikooko neiti lähteä matkoille?