*Rebekka*. Niin, nyt minä aijon lähteä matkoille, matami.
*Matami Helseth*. Ja heti tuossa tuokiossa!
*Rebekka*. Niin pian kun olen säälinyt tavarani kokoon.
*Matami Helseth*. No en ole mokomaa ennen kuullut! Mutta tottahan neiti pian palaa, tiedän mä?
*Rebekka*. En minä palaa enää koskaan.
*Matami Helseth*. Ette koskaan! Mutta miten, Herran nimessä, me sitten tullaan toimeen täällä Rosmersholmassa, kun neiti on poissa? Ja pastori-raukallakin oli niin hyvät oltavat.
*Rebekka*. Niin, mutta minä olen tänään ruvennut pelkäämään, matami
Helseth.
*Matami Helseth*. Pelkäämään! 'sus siunatkoon, — minkä tähden?
*Rebekka*. Luulen nähneeni vilauksen valkeista hevosista.
*Matami Helseth*. Valkeista hevosista. Ihan päiväsydännä.