*Rebekka*. Oo, ne valkeat hevoset, ne liikkuvat täällä Rosmersholmassa joka aika. (toisella äänellä.) No — entä matkakirstuni, matami?
*Matami Helseth*. Niin oikein. Matkakirstunne.
(menevät molemmat oikealle.)
NELJÄS NÄYTÖS.
(Arkihuone Rosmersholmassa. On myöhä ilta. Pöydällä palaa lamppu, sen päällä on varjostin.)
(*Rebekka West* seisoo pöydän edessä, latoen pieniä esineitä tavaralaukkuun. Hänen hattunsa, päällystakkinsa ja virkkaamansa valkea villahuivi riippuvat sohvan selkämyksellä.)
(*Matami Helseth* tule oikealta.)
*Matami Helseth* (puhuu matalalla äänellä, näyttäen salaperäiseltä). Niin, nyt on kaikki kapineet viety ulos, neiti. Ne ovat keittiökäytävässä.
*Rebekka*. Hyvä. Olette kai sanonut kuskille?
*Matami Helseth*. Olen. Hän kysyy, mihinkä aikaan hänen pitää tulla vaunuinensa.