*Rebekka*. Luullakseni noin yhdentoista paikoilla. Höyrylaiva lähtee puoliyön aikaan.
*Matami Helseth* (vähä vitkastellen). Entä pastori sitte? — Joll'ei hän tule siksi kotiin?
*Rebekka*. Minä matkustan kuitenkin. Ell'en enää tapaisi häntä, voitte sanoa, että kirjoitan hänelle. Pitkän kirjeen. Sanokaa niin.
*Matami Helseth*. Niin, — käyhän se laatuun kirjoituskin. Mutta, neiti parka, — minusta teitin pitäisi koittaa puhutella häntä vielä kerran.
*Rebekka*. Ehkä niinkin. Tai ehk'ei sittenkään,
*Matami Helseth*. No ei nyt, — että minun vielä piti näkemän tällaista, enpä minä tätä olisi luullut!
*Rebekka*. Mitä te sitte olisitte luullut, matami Helseth?
*Matami Helseth*. No olisin minä toki luullut pastori Rosmeria vähä enemmän kunnon mieheksi.
*Rebekka*. Kunnon mieheksi?
*Matami Helseth*. Niin totta, niin minä juuri sanon.