*Rebekka*. Mutta, matami hyvä, mitä te sillä tarkoitatte!
*Matami Helseth*. Minä tarkoitan täyttä totta, neiti. Ei hänen vaan pitäisi *sillä* tavalla suoriutua asiasta.
*Rebekka* (katsoo häneen). Kuulkaapas matami. Sanokaa minulle rehellisesti ja suoraan — minkä tähden te luulette minun lähtevän pois?
*Matami Helseth*. Hyvänen aika, se on kai välttämätöntä, neiti. Jaa, jaa, niin, niin. Mutta minusta ei pastori ole ollenkaan tehnyt kauniisti. Mortensgårdiakin voi vielä puolustaa. Sillä olihan sen naisen mies elossa. Eikä he niin päässeet yhteen, vaikka kuinka olisivat tahtoneet. Mutta pastori, nähkääs, hän on — hm!
*Rebekka* (vähä hymyillen). Oletteko te voinut luulla tuollaisia asioita minusta ja pastori Rosmerista?
*Matami Helseth*. En, Jumala varjelkoon. Niin, minä tarkoitan, — en ennen kun tänään.
*Rebekka*. Mutta tänään siis —?
*Matami Helseth*. No — sitte kun ne ihmiset sanovat sanomissa olevan niin paljon ilkeitä asioita pastorista, niin —.
*Rebekka*. Hahaa!
*Matami Helseth*. Sillä minun mielestäni luulisi semmoisen miehen, joka kerran menee Mortensgårdin uskoon, kykenevän vaikka ihan mihin tahansa.