*Rosmer*. Presidentti?
*Brendel*. No, niin, — hänen ylhäisyytensä sitte. Ganz nach Belieben.
*Rosmer*. Niin, mutta ketä te tarkoitatte?
*Brendel*. Peder Mortensgårdia tietysti.
*Rosmer*. Mitä!
*Brendel* (salaperäisesti.) Hys, hys! Peder Mortensgård on tulevaisuuden päällikkö ja herra. Milloinkaan en ole vielä seisonut mahtavamman miehen silmien edessä. Peder Mortensgårdilla on kaikkivaltaisuuden kyky. Hän voi tehdä kaikki mitä tahtoo.
*Rosmer*. Oo, elkää uskoko sitä.
*Brendel*. Voi kun voikin, poikani. Peder Mortensgård ei koskaan tahdo enempää kuin voi. Peder Mortensgård kykenee elämää elämätänsä ilman ihanteita ja siinä, näetkös, — näetkös siinä juuri on voiton suuri salaisuus. Se on kaiken viisauden summa. Sanottu!
*Rosmer*. (puoliääneen.) Nyt huomaan, että menette täältä köyhempänä kuin tulitte.
*Brendel*. Bien! Ota siis esimerkkiä vanhasta opettajastasi. Pyhi pois kaikki, mitä hän täällä päähäsi penäsi. Elä rakenna huonettasi juoksevalle hiekalle. Ja katso eteesi ja koittele, — ja koettele ennen kuin rakennat tälle viehättävälle olennolle, joka täällä sulostuttaa elämätäsi.