*Rebekka*. Sen saat nähdä huomenna, — tai myöhemmin, jahka saavat minut ylös.
*Rosmer* (tarttuu otsaansa). Siinä on kammottava viehätys —!
*Rebekka*. Sillä minä en tahtoisi jäädä veteen. En kauvemmaksi aikaa kuin välttämättömästi tarvitsee. Pidettäköön huoli siitä, että ruumiini löydetään.
*Rosmer* (hypähtää ylös). Mutta tämähän — tämähän on hulluutta. Matkusta, — tai jää! Minä uskon sinua tälläkin kertaa pelkän sanasi nojalla.
*Rebekka*. Puhetapoja, Rosmer. Pois nyt heikkous ja arkaileminen! Kuinka sinä tämän jälkeen voisit uskoa minua pelkkien sanojen nojalla?
*Rosmer*. Mutta minä en tahdo nähdä sinun tappiotasi, Rebekka.
*Rebekka*. Siitä ei tule tappiota.
*Rosmer*. Tulee kyllä. Ei sinulla ole koskaan lujuutta mennä Beaten tietä.
*Rebekka*. Etkö luule olevan?
*Rosmer*. En koskaan. Sinä et ole Beaten tapainen. Sinä et ole tuskaantuneen näkökannan alainen.