*Rebekka*. Niin, noin vapaammin sitte. Ilman ennakkoluuloja.
*Kroll*. Mitä tämä tarkoittaa? Rosmer, — ethän sinä toki ole niin heikko, että hurmaannut tuollaisesta satunnaisuudesta, että laumojen villitsijät ovat saaneet yhden väliaikaisen voiton?
*Rosmer*. Hyvä ystävä, tiedäthän sinä kuinka vähän minä käsitän politiikkia Mutta minusta näyttää kuitenkin siltä, kuin olisivat ihmiset viime vuosilla saaneet vähän enemmän itsenäisyyttä ajatustapaansa.
*Kroll*. No — ja sitä sinä ilman muita mutkia pidät hyvänä! — Muuten olet suuresti erehtynyt, ystäväiseni. Tiedusteleppas vaan, mitkä mielipiteet radikaaleissa vallitsevat, sekä täällä pitäjällä että siellä kaupungissa. Et löydä rahtuakaan muuta kuin samaa viisautta, jota «Wälkyttäjä» saarnaa.
*Rebekka*. Niin kyllä, Mortensgård vaikuttaa paljon moneen näillä seuduin.
*Kroll*. Niin, sanokaas muuta! Mies, jolla on niin tahrainen entisyys. Sellainen ihminen, epäsiveellisen elämän tähden erotettiin opettajatoimestaan —! Sellainen tässä kansanjohtajaksi! Ja se käy laatuun! Käy kun käykin! Nyt hän aikoo laventaa lehteään, kuulin. Sain varmalta taholta tietää, että hän hakee taitavaa apulaista.
*Rebekka*. Se minua kummastuttaa, että te ja teidän ystävänne ette tee mitään häntä vastaan.
*Kroll*. Niinpä me nyt juuri aijomme tehdä. Tänään olemme ostaneet «Isänmaan». Raha-asioissa ei tullut mitään vaikeuksia. Mutta — (kääntyy Rosmeriin.) Niin, nyt tulemme asiaan. Johdossa, — sen lehden johdossa, siinä se pulma on, näetkös. — Sanoppa, Rosmer — etkö sinä hyvän asian vuoksi tunne itsessäsi halua siihen?
*Rosmer* (melkein säikähtyneenä). Minä!
*Rebekka*. Ei, mutta kuinka tuo on juolahtanut mieleennekään!