*Brendel*. Enkö sitä paikalla nimestä kuule, että sen omistaja on plebeiji?
*Kroll*. Sitä vastausta en olisi odottanut.
*Brendel*. Mutta minä tahdon voittaa luontoni. Muuta keinoa ei ole. — Kun mies — minun tavallani — on elämänsä käännekohdalla —. Se on päätetty. Minä rupean tekemisiin tuon henkilön kanssa — koen saada sopimuksia toimeen —
*Rosmer*. Oletteko te täyttä totta käännekohdalla?
*Brendel*. Eikö minun oma poikani tiedä, että missä Ulrik Brendel on, siellä on hän aina täyttä totta? — Niin, niin, nyt minä aijon pukea päälleni uuden ihmisen. Jättää sen varovan itseenivetäytymisen, jota tähän asti olen pitänyt parhaana.
*Rosmer*. Kuinka?
*Brendel*. Minä aijon tarttua elämään toimekkaalla kädellä. Nousta näkyville. Nousta ylös. Myrskyjen mylleröimä päiväntasauksen aika meitä ympäröi. — Nyt tahdon laskea roponi vapauden alttarille.
*Kroll*. Vai tahdotte *tekin* —?
*Brendel* (kaikille). Tuntevatko ihmiset täällä tarkemmin minun laajalle levinneitä kirjoituksiani?
*Kroll*. Ei, minun täytyy rehellisesti tunnustaa, että —