*Kroll*. Anteeksi, — me emme ota jäseniä viikoksi.
*Brendel*. A la bonheur, herra pedagoogi. Ulrik Brendel ei ole koskaan tupannut sellaisiin seuroihin. (kääntyy.) Mutta minä en uskalla pitentää viipymistäni tässä rikasmuistoisessa talossa. Minun täytyy lähteä kaupunkiin valitsemaan itselleni sopivaa asuntoa. Toivottavasti siellä edes on joku kelpo ravintola.
*Rebekka*. Ettekö tahdo juoda jotain lämmintä, ennen kun lähdette?
*Brendel*. Mitä lajia lämmintä, armon rouva?
*Rebekka*. Kupillinen teetä tai —
*Brendel*. Minä kiitän talon runsaskätistä emäntää. Mutta minä en juuri mielelläni vaivaa yksityistä vieras-varaisuutta. (tervehtii kädellänsä.) Voikaa hyvin, kunnioitettava herrasväki! (menee ovelle päin, mutta palaa takaisin.) Ah niin, se on totta —. Johannes, — pastori Rosmer, — tahdotko tehdä entiselle opettajallesi palveluksen monivuotisen ystävyyden tähden?
*Rosmer*. Tahdon niin mielelläni.
*Brendel*. Hyvä. Niin lainaa sitte minulle — päiväksi tai pariksi — silitetty kauluspaita.
*Rosmer*. Eikö sen enempää!
*Brendel*. Niin, näetkös, minä matkustan jalan — tällä kertaa. Kirstuni lähetetään perästä päin.