*Rosmer*. Niin, niin. Mutta ettekö tarvitse mitään muuta?
*Brendel*. Kyllä, — annappas olla — ehkä sinulla on joku vanhanpuolinen, käytetty kesätakki, jota et niin tarvitse.
*Rosmer*. On, on, varmaankin minulla on.
*Brendel*. Ja jos siihen takkiin kuuluisi pari kunnon saappaita —
*Rosmer*. Kyllä siihen keino keksitään. Heti, kun saamme tietää osotteen, lähetämme tavarat teille.
*Brendel*. Ei millään muotoa. Ei mitään vaivoja minun tähteni! Minä otan nuo pikkukapineet mukaani.
*Rosmer*. Hyvä, hyvä. Tahdotteko vaan tulla minun kanssani yläkertaan.
*Rebekka*. Jätä se kernaammin minun huolekseni. Minä ja matami Helseth pidämme kyllä siitä huolen.
*Brendel*. En suinkaan minä salli, että tämä arvoisa rouva —!
*Rebekka*. Mitä vielä! Tulkaa te vaan, herra Brendel.