*Rebekka* (menee oikealle ovelle ja puhuu ovesta huoneesen). Hyvä matami Helseth, ehkä hankitte jotain erikoisherkkua pöytään. Itse kyllä tiedätte, mikä rehtorista on parasta.
*Matami Helseth* (huoneesta). Kyllä niin, neiti. Sen minä teen.
*Rebekka* (avaa oven eteiseen). No, vihdoinkin —! Sydämmellisesti tervetullut, rakas rehtori!
*Rehtori Kroll* (eteisessä, laskien kepin kädestään). Kiitos. En siis tule häiritsemään?
*Rebekka*. Tekö? Hyi, hävetkää toki —!
*Kroll* (tulee sisään). Aina yhtä herttainen. (katsoo ympärilleen.) Onko
Rosmer ylhäällä huoneessaan?
*Rebekka*. Ei, ulkona kävelemässä. Hän on viipynyt tavallista kauvemmin. Mutta kyllä kait hän tuossa paikassa tulee. (näyttää sohvaa.) Olkaa hyvä ja istukaa niin kauvaksi.
*Kroll* (laskee hatun kädestään). Kiitoksia paljon, (istuu ja katselee ympärilleen.) Kas, kuinka somaksi te olette saanut tämän vanhan suojan. Kukkia joka sopessa.
*Rebekka*. Rosmer pitää niin mielellään raittiita, eläviä kasvia läheisyydessään.
*Kroll*Matami Helseth* Pidätte kait tekin, luulen minä.