*Kroll*. Yhden seikan voin sinulle kuitenkin nyt kertoa. Tuo kiusattu ja kiihoittunut Beate-raukka lopetti elämänsä siksi, että sinä saisit elää onnellisena — elää vapaana ja — mielesi mukaan.
*Rosmer* (on puoleksi kohonnut tuoliltaan). Mitä sillä tarkoitat?
*Kroll*. Kuule nyt minua tyynesti, Rosmer. Sillä nyt voin puhua siitä. Viimeisenä elinvuotenaan oli Beate kaksi kertaa minun luonani valittamassa tuskaansa ja epätoivoansa.
*Rosmer*. Samasta syystäkö?
*Kroll*. Ei. Ensi kerralla hän tuli luokseni ja väitti sinun olevan lankeemuksen tiellä. Sanoi sinun aikovan hyljätä isiesi uskon.
*Rosmer* (innokkaana). Se on mahdotointa, mitä nyt sanot, Kroll! Ihan mahdotointa! Sinä olet varmaankin erehtynyt.
*Kroll*. Miksi niin?
*Rosmer*. Siksi, että niin kauvan kuin Beate eli, minä vielä, epäilin ja taistelin sielussani. Ja sen taistelun minä taistelin yksin, ihan hiljaisuudessa. En usko, että edes Rebekka —
*Kroll*. Rebekka?
*Rosmer*. No niin, — neiti West. Minä kutsun häntä Rebekaksi, mukavuuden vuoksi.