*Kroll*. Minä en paljoa luota sellaiseen siveellisyyteen, jonka juuret eivät lähde kirkon uskosta.
*Rosmer*. Ja samaa sanot Rebekasta ja minustakin? Rebekan ja minun suhteestani —?
*Kroll*. Minä en voi teidän hyväksenne luopua siitä luulostani, ett'ei se mahda olla kovinkaan syvä, se juova, joka eroittaa vapaan ajatuksen ja — hm!
*Rosmer*. Ja minkä —?
*Kroll*. Ja vapaan rakkauden, — jos sen ehdottomasti tahdot tietää.
*Rosmer* (hiljaa). Ja sitä sinä et häpeä sanoa minulle! Sinä, joka olet tuntenut minut varhaisimmasta nuoruudestani alkaen.
*Kroll*. Juuri sen vuoksi. Minä tiedän, kuinka helposti sinä annat niiden ihmisten vaikuttaa itseesi, joiden kanssa seurustelet. Ja tuota sinun Rebekkaasi —. No, tuota neiti Westiä —, emmehän me juuri tunne häntä tarkemmin. Suoraan sanoen, Rosmer, — minä en päästä sinua käsistäni. Ja sinä itse, — koeta pelastaa itsesi ajoissa.
*Rosmer*. Pelastaa itseni? Mistä?
(*Matami Helseth* tirkistää ovesta sisään.)
*Rosmer*. Mitä tahdotte?