*Rebekka*. Oi, Rosmer —!
(*Matami Helseth* kurkistaa oikeanpuolisesta ovesta.)
*Matami Helseth*. Neiti!
*Rebekka*. Toiste, toiste. Ei nyt.
*Matami Helseth*. Vaan pari sanaa, neiti. (Rebekka menee ovelle. Matami
Helseth sanoo hänelle jotain. Kuiskuttelevat hetken toisilleen. Matami
Helseth nyökähyttää päällään ja menee.)
*Rosmer* (levottomana). Oliko se jotain minulle?
*Rebekka*. Ei, se oli vaan talous-asioita. Nyt sinun pitäisi mennä ulos raittiisen ilmaan, Rosmer. Käydä oikein kauvaksi.
*Rosmer* (ottaa hattunsa). Niin, tule. Niin menemme yhdessä.
*Rebekka*. Ei, ystäväni, minä en nyt pääse. Sinun täytyy mennä yksin. Mutta karkoita mielestäsi kaikki nuo raskaat ajatukset. Lupaa se minulle.
*Rosmer*. Niitä en saa koskaan karkoitetuksi — pelkään mä.