— Joka tapauksessa, totesi Marie-Louise, Grenoble ei ole Pariisi.
— Se ei ole myöskään Saint-Martin, lausahti filosofisesti Philippe.
Kun oli aika astua ajoneuvoihin, ei Elisabetilla enää ollut halua lähteä. Kaupungissa häntä odotti jokapäiväinen elämä, vanhempiensa koti, jossa hän ei viihtynyt, ja avioerojuttu, jonka suhteen hän jo oli saanut asianajajaltaan useampia vastausta vaille jääneitä tiedusteluja. Hän kadottaisi sen kärsimisvapautensa, joka oli käynyt hänelle rakkaaksi. Hänen täytyisi huolehtia lapsistaan, käyttää päivänsä hyödyllisesti, kun hän sensijaan täällä oli saanut antautua suruunsa.
Kun hän kadotti näkyvistään Saint-Ferriolin linnan, joka vallitsee Uriagen laaksoa, ja kulki pitkin Gièren salatietä, jonka seinämiä peittivät kullanväriset pensaat, tuntui hänestä, ikäänkuin hänen oma olemassaolonsakin supistuisi, ja kuin hän etääntyisi rakkaudestaan, jonka hän sekoitti yhteen tuskansa kanssa. Lapset nauroivat, ja tämä nauru loukkasi häntä. Hän palasi tosielämään, jossa teot ovat tärkeämmät kuin halut ja murehtimiset.
II.
ELISABETIN PÄIVÄ
Tietäen että heidän päämiehensä söi aamiaista kaupungilla, jossain kunnon ravintolassa, aloittivat hra Tabourinin apulaiset iltapäivän korttipelillä. Yleisön halveksunta, joka on ranskalaiselle pikkuvirkamiehelle tunnusmerkillistä, oli hän sitten yksityisen tai valtion palveluksessa, vaikutti etteivät he viitsineet keskeyttää tai salata ajankulukettaan, kun ovelle koputettiin.
— Sisään, sanoi epäselvällä äänellä Vitrolle, tyytymättömänä siitä ettei hänellä ollut valttia.
Mutta virkakumppaniensa vihoiksi jätti juoksupoika Malaunay pelipöydän rientääkseen ottamaan vastaan tunkeilijaa, jota hän kunnioittavasti tervehti. He ymmärsivät hänen eleensä tuntiessaan nuoren rva Derizen; talviaurinko, joka tulvi sisään ikkunasta valaisi hänen keltaisten turkiksiensa ja vaaleiden silkkisten hiustensa vastakohtaa. Huolimatta paksusta vaipastaan hän näytti pitemmältä. Kylmä ulkoilma oli punertanut hänen poskensa. Musta, reunalta kohoava hattu, jota vain yksi sulka koristi, antoi hänelle vallan englantilaisen muotokuvan ilmeen. Saatuaan kuulla hra Tabourinin olevan poissa, hän näytti hämmästyneeltä.
— Hän on pyytänyt minua pistäytymään täällä tänään.