Kun lapsi vaivautuneena epäröi, hermostunut Elisabet heti pahastui:
— Mutta katso toki minuun. Kenen sinä tapasit tiellä?
Marie-Louise, joka ei juuri osannut valehdella, vastasi kuitenkin:
— En ketään.
— Et ketään? Kuinka saatat pettää äitiäsi. Se on väärin. Se on hyvin väärin.
Pienokainen oli hyvin kestänyt osassaan uhkaavan äänensävyn edessä, mutta tämä surunpurkaus pani hänet siitä luopumaan. Ja sittenhän hänellä oli suuri uutinen ilmoitettavana:
— No niin! me olemme tavanneet isän.
— Miksi et palattuanne sanonut minulle sitä.
— En tiedä, äiti.
— Hänkö kehoitti sinua olemaan puhumatta?