IV
PALUU
Tabourinin toimisto oli kansalaissodan vallassa. Sittenkuin ensimäinen apulainen Vitrolle ja erottamattomat Dauras ja Lestaque olivat kieltäytyneet juoksupoika Malaunaylle myöntämästä hänen voittoaan vedossa jonka he olivat Derizen jutussa lyöneet, teki tämä kaikenlaisia häijyjä kepposia tovereilleen, jotka vastasivat sortamalla häntä ja juonittelemalla häntä vastaan. Asianajaja oli odottanut monta kuukautta ennenkuin hän oli pyyhkinyt jutun pois luetteloista, ja vain pyytänyt sen lykkäämistä, kunnes puheenjohtaja, kiusaantuneena alinomaan sitä kuulemaan, antoi poistaa sen. Kun asianajaja syyskuun alussa lähti lomalle, kävivät vihamielisyydet kaksinkertaisiksi. Eräs Saint-Martin-d'Uriagesta tuleva asiatuttava palautti rauhan eräällä aivan odottamattomalla tavalla. Hän oli Derizen maapaikan naapuri, jonka veden hän viekkaasti aikoi kääntää omaksi edukseen.
— Hän on uhannut minua rettelöillä, selitti hän.
— Se on hänen oikeutensa, vastasi Vitrolle. Kavala Malaunay pisti väliin:
— Kuka on teitä uhannut?
— Hra Albert.
Täten häntä kutsuttiin kotiseudullaan, missä joka perhe oli tuntenut hänet aivan lapsesta.
— Hän on siis palannut.
— Peijakas!