— Ei, ei täällä. Tulen luoksenne.
— Saint-Martiniin?
— Niin, huomenna kenties.
Kotiin kiivetessään Elisabet ajatteli: »Minkä neuvon?… Tulen puhumaan hänelle Berthe Riverestä.» Philippe yhä herätti hänessä hieman levottomuutta hänessä usein ilmenevän henkisen monimutkaisuuden ja sokkeloisuuden vuoksi. Elisabet halusi ilmoittaa tästä aikeesta puolisolleen, joka saatteli häntä, mutta kunnioittaen toisen salaisuutta ja varsinkin koskei hän vielä kokonaan uskaltanut ilmaista itseään Albertille, hän ei rohjennut tätä tehdä. Seuraavana päivänä Philippe meni Saint-Martiniin. Elisabet istui käsitöineen puutarhassa, sillaikaa kun lapset leikkivät nurmikolla muutaman askeleen päässä. Hän käytti hyväkseen viimeisiä kauniita päiviä ja leutoa säätä pysytelläkseen ulkona suuren osan iltapäivää. Läheisen lähteen säännöllinen solina oli hänen seuranaan, ilman että se pääsi vaikuttamaan hänen ajatustensa kulkuun. Päivänpaisteessa kypsyivät omenat ja päärynät puiden oksilla. Lehtien väri jo muuttui, ja ainoat kukat, joita kedoilla oli, olivat myrkkyliljat.
Marie-Louise huomasi ensimäisenä Philippen. Miten kauan lieneekään tämä katsellut nuorta rouvaa, jonka kasvoja kehysti suuri päähine! Elisabet vähän pahastui tästä epähienoudesta, sitä enemmän kuin hän, vaikkei sitä itselleenkään myöntänyt, odotti Albertia, joka hänestä edellisenä päivänä oli näyttänyt hermostuneelta. Niinpä Elisabet kiiruhtikin pakoittamaan häntä viivyttelemättä ilmaisemaan käyntinsä tarkoituksen:
— Teitähän tässä on tutkittava, eikä minua.
Philippe tunsi epämääräistä vihamielisyyttä mutta ei sitä pannut pahakseen. Minkä hän aikoi sanoa, sen hän sanoisi, maksoi mitä maksoi, sillä hän oli tehnyt päätöksensä pitkien epäröintien jälkeen:
— Näin on asia, rouva. Minun täytyy tällä hetkellä tehdä tärkeä ratkaisu. Minua suuresti liikuttaa tunne jonka paljon enemmän olosuhteet kuin minun persoonani on virittänyt ja jonka kestävyys, herätettyään minun ihmettelyäni, ei minulle enää ole yhdentekevä. Minun iälläni se on harvinainen suosio.
— Teidän iällänne?
— Olen neljänkymmenen vuotias. Nti Rivière on kahdenkymmenenkahden tai kolmen. Varmaan se on harvinainen suosio, jota epäilemättä en enää kohtaisi, jos minä työnnän sen luotani.