— Onko minulla siihen oikeus?
— Kyllä.
Hän sai juuri kuoren käteensä, kun Albert käytyänsä talon läpi astui puistoon.
— Olen hakenut teitä, sanoi tämä vaimolleen. Nähdessään Philippen hänen kasvonsa synkkenivät.
Edellisenä päivänä, rva Passerat'n aamiaisella hän oli vaivoin sietänyt, että muutkin kuin hän itse olivat Elisabetin viehätysvoimalle alttiina, ja kärsimättömyydessään turhaan yritettyään odottaa ylihuomiseen, hän ei voinut päättää päiväänsä ennenkuin kiipesi Saint-Martiniin Elisabetia katsomaan. Hän näki tämän hieman hämillään, kirje kädessä. Pari sanaa sanottuaan Philippe nousi ja jätti Elisabetille hyvästi:
— Noudatan neuvoanne, rouva.
Hän puristi ystävänsä kättä, jota hänen ei ollut vaikea estää itseään saattamasta. Niinpiankuin hän oli poistunut, Albert palasi rouvansa luo ja kysyi kuivakiskoisesti:
— Mitä neuvoa hän tahtoi? Olenko epähieno?
— Hän ilmoitti minulle menevänsä naimisiin.
— Nti Rivèrenkö kanssa?