— Millä ehdolla? toisti Elisabet voimatta arvata.
Philippe kiirehtimättä monensi puhetaidollisia varakeinojansa:
— Laki yleensä kyllä kieltää tällaiset keskinäiset sopimukset, mutta lainkäyttö sallii sellaisen tapahtua. Ja kuinka voitaisiin totuus saada selville? Tämän kautta oikeudenkäynti yksinkertaistuu, ja yleisö kääntää huomionsa pois jutusta, joka on muuttunut jokapäiväiseksi.
— No niin? kysyi nuori nainen, joka välitti vain omasta tapauksestaan.
— No niin, Albert alistuu edeltäkäsin kaikkiin vaatimuksiin, joita te suvaitsette hänelle asettaa … sillä edellytyksellä ettei asiaa käsiteltäessä mainita mitään nimeä.
— Ah! pääsi välittömästi. Elisabetin huulilta, ja hänen silmänsä tulivat täyteen kyyneleitä. Kaksi sekuntia myöhemmin kyyneleet olivat kuivaneet, ja viehättävät kasvot saaneet takaisin koskemattoman tuoreutensa, niin että Philippe saattoi epäillä, oliko tätä hetkellistä järkytystä ollutkaan.
Mutta rva Molay-Norrois päästi närkästyksensä kuuluville:
Mikä viheliäinen mies! Hän tahtoo säilyttää rikostoverinsa kunnian!
Ja kääntyen tyttärensä puoleen hän yllytti tätä hylkäämään ehdotuksen:
— Sinun asiasi ei ole alistua ehtoihin, vaan sanella ne. Tuomarit, jotka ovat selvillä miehesi käytöksestä, kyllä tulevat jättämään lapset sinun huomaasi. Kuinka he voivat uskoa heidät, vaikkapa vain muutamiksi tunneiksi, miehelle, joka on hyljännyt heidät ja tuntematta omantunnon soimausta yhä vielä vain välittää rakastajattarestaan? Huono puoliso on huono isä.